Mikaru ~ Mesjer Musta ~ Fleshey ~ Sayanah ~ Superhukka ~ Cadence

Klikkaa kuva isommaksi

Nimi: Superhukka
Sukupuoli: uros
Ikä: 3kk
Laji: harmaasusi
Lauma: Edera
Asema: peruslaumalainen
Ryhmittymät: ei tietoa

Luonne

Vanhempiensa järkyttävän kuoleman ja syödyksi tulemisen jälkeen susi loi itselleen täysin uuden persoonallisuuden, Superhukan. Se kutsuu itseään Superhukaksi ja nimeä kysyttäessä esittäytyy sillä nimellä. Superhukka ei pelkää mitään eikä ketään ja pelastaa mielellään kauniita neitoja pahojen demonien vallasta. Superhukka ei ikinä näytä heikkouksiaan muiden läsnäollessa, sillä niitä ei ole. Superhukka käy taistoon mitä vain pahaa vastaan pelottomasti ja suojelee mielellään rakkaitaan vaikka oman henkensä uhalla.

Todellisuudessa tämän uuden identiteetin alla susi on hyvinkin haavoittuvainen pentu, joka pelkää jopa poistua oman alueensa mailta. Etenkin Djalan alueita lähestyessä Superhukan persoonallisuus väistyy helposti ja tilalle astuu heikko ja surkea pieni pentu, joka pötkii pakoon häntä koipien välissä. Heikkoina hetkinään susi pyrkii hakemaan lohtua kaikista ja kaikesta, ja loukkaantuu helposti, jos sen seura ei olekkaan toivottua. Menneisyytensä susi on kuitenkin haudannut syvälle sisimpäänsä, eikä mielellään puhu siitä kenellekkään tai ajattele sitä lainkaan. Järkyttävästä kokemuksestaan huolimatta pentu kuitenkin muistaa sisaruksensa ja pahat muistot tietenkin nousevat mieleen, jos se näkee sisaruksiaan Ederan alueilla.

Djalan alfojen muisto mielessään susi on oppinut pelkäämään (ja osittain vihaamaankin) etenkin koiria, mutta jossain määrin myös sudenverta veressään kantavia koiraristeytyksiä. Toisaalta taas Ederassa eläessään se on oppinut luottamaan lähes vain ja ainoastaan susiin, joita sen ympäriltä löytyy enemmän tai vähemmän koko sen pentuajan. Se onkin tottunut siihen, että sudet suojelevat sitä aina ja kaikessa, ja siksi kunnioittaakin suuresti kaikkia susia, yleensä myös vieraslaumalaisia sellaisia. Erityistä arvoa pennun mielessä ansaitsevat vartiokaartilaiset, jotka pitävät vieraslaumalaiset koiraveriset pois lauman alueilta. Myös lauman johto saa toki nauttia suden suuresta arvostuksesta ja nöyristelystä. Susiklaanin eteen pentu varmasti tekisikin mitä tahansa ikinä voisikin, sen enempää asiaa kyseenalaistamatta.

Pentuaikoinaan susi on myös hyvin leikkisä, kuten pennun kuuluukin. Leikit sisarusten kanssa jäivät kuitenkin vähäisiksi, ja vaikka susi tykkäisikin leikkiä, ei aina seuraa löydy. Niinpä siitä on kehittynyt varsin luova persoona. Se usein keksii itselleen tekemistä vaikka mistä pienistäkin jutuista, jos muuta tekemistä ei ole. (20)

Ulkonäkö

Susi on melkolailla normaalin harmaasuden kaltainen. Jalat ovat vankat, runko solakka, mutta kestävä, leuat vahvat. Säkäkorkeutta uroksella tulee aikuisena olemaan n. 78cm. Pääväritykseltään susi on melko vaaleanharmaa tummemmin ja vaaleammin merkein. Harmaanruskeaa urokselta löytyy jaloistaan sekä korvien päistä. Korvat ovat sisältä hyvin vaaleanharmaat, ja samaa väriä löytyy myös niskasta kaulalle ja rintakehälle levittäytyvästä kaulurista. Samaa väriä on myös hännänalus. Hännänpää sen sijaan on tummanharmaata, ja kuvio jatkuu siimana hännän yläosaa ja selkää pitkin aina niskasta päälakeen asti, josta se lopulta levittäytyy pienenä maskin tapaisena uroksen kuonolle. Silmät sudella ovat kullankeltaiset.

Mukanaan susi kantaa pentuiällä tummanpunaista verhosta tehtyä kangasta, joka symboloi supersankariviittaa. (10)

Menneisyys

Pennun vanhemmat olivat ederalaisia susia, laumauskollisia mutta lähinnä omissa oloissaan viihtyviä. Pennulla oli muutama sisaruskin. Pentueen ollessa parikuukautisia vanhemmat opettivat heille lauman rajoja. Djalan kohdalla vastaan tulivat lauman silloiset alfat, Yelenha Verimerkki ja Serenha Käärmeensilmä. Pennut olivat pitkästä päivästä jo sen verran väsyneitä että olivat raahustaneet pahasti vanhempiaan jäljessä ja noiden viittilöimästä merkistä ehtivät pensaaseen piiloon ennen kuin vihollisalfat olisivat huomanneet heidät. Sieltä pennut todistivat, kuinka Djalan alfat tappoivat niiden vanhemmat, raahasivat oman maansa puolelle ja söivät ruumiit. Järkyttyneet orpopennut lähtivät kukin omaan suuntaansa juoksemaan pakoon, eivätkä ole sen jälkeen nähneet toisiaan.
© Tucci

Kauhistuttavan kokemuksensa jälkeen pentu onnistui vaeltamaan kauaksi Djalan maista ja päätyi lopulta kylään, jossa se piiloutui yhteen taloista. Siellä se eli seuraavat päivänsä kauheaa tapahtumaa läpikäyden ja luoden itselleen uuden identiteetin. Samaisesta talosta se löysi vanhan verhon, josta kekseliäisyydellään muotoili itselleen superviitan. Lopulta nälkä kuitenkin ajoi pennun liikkeelle asuttamastaan talosta. (11)

Peleissä

Tapahtunutta
• Blah Blah Blah

Pelit
Pelin nimi! — mukana oli tää ja tää — 00.00.-00.00.2013

Suhteet

Pentu (Tucci) - rakastaa suuresti, veli

Nippelitietoa