Aivan ihanan luovia ratkaisuja! Tämä luokan tekstit olivat mainioita ja erittäin vaikeita päättää sijoituksista

1. Lynn - Haldens Melvin / Helppo A 
Valtakunnassa rauha maassa, kisatarvikkeet pakattu, ratsastaja rauhallinen ja rentoutunut. En voi olla olematta tyytyväinen; kisoja edeltävä ilta on 
 sujunut harvinaislaatuisen esimerkillisesti ja tiedän jo nyt, ettei huomenna tarvitse hermoilla mistään muusta kuin ratsastamisesta ja tuomariston 
 pisteskaalasta. Puhelin pirahtaa soimaan ja tartun siihen. Äiti. Tunnen lämpimän ailahduksen sydämessäni - ihanaa, että äiti soittaa toivottaakseen 
 onnea huomiselle. On mukavaa, kun harrastukseni kiinnostaa häntä.

"No hei äiti!"
"Heipä hei. Mitenkäs siellä on valmistautuminen sujunut?"
"Loistavasti! Melvin on kuin autopesulassa käynyt ja sen varusteetkin kiiltävät. Kaikki on valmiina ja ajo-ohjeet selvitetty."

Langalle laskeutuu hiljaisuus.

"No, sehän on hyvä..." äiti aloittaa epävarmana. "Onhan se hyvä lievittää stressiä hevosta harjaamalla. Meinaatko tosiaan, että tarvitset ihan ajo-ohjeiden kertausta?"
"Miten niin kertausta", häkellyn, "enhän mä ole käynyt tuolla koskaan."
"Mutta - mutta missäs ne kirjoitukset sitten on? Eikö ne olekaan koululla"

Voi ei. Voi oi voi oi ei. Ei. Voi ei. Painokelvottomuuksia. Voi... ei.

"On ne koululla..." pihahdan ja haluan ulista ja vonkua. Kuinka kamalaa. Kuinka maailmankaatavan kamalaa.

Lopetan puhelun hämmentyneen äitini kanssa mahdollisimman pian ja alan pohtia tilannettani. Kuinkas tämä homma nyt sitten hoidetaan? Psykologian 
 ylioppilaskirjoitusarvosanan korottaminen hevosen selästä käsin monen, monen kilometrin päässä koululta ei taida käydä päinsä. Olisipa 
 identtinen kaksoissisko. Olisipa kloonauskone.

Kumpaakaan minulla ei ole, joten soitan nöyrän puhelun kisajärjestäjille. Lähtöajan muuttaminen ei onnistu, ja siksipä vaivunkin epätoivoon. Päätös 
 jättää menemättä kilpailuihin kirpaisee kovasti.

Seuraavan aamun valjetessa minä suuntaan tunkkaiseen saliin kirjoittelemaan kuivia esseitä. Samaan aikaan toisaalla erään tunnetun hevosfoorumin 
 senioripalstalla kuohuu. Kuten niin usein, kivenmurikka alkaa pyöriä ja pian maanvyöry peittoaa alleen kaiken muun. Tällä kertaa kivenmurikkana 
 toimii "ilkeästi pienen tyttöni suorituksen arvostellut tuomari". Hurjistuneet täti-ihmiset sopivat ryntäävänsä laumana kilpailupaikalle osoittamaan 
 mieltään moisesta epäkohdasta. Kilpailut on pantava jäihin, kunnes tuomari pyytää anteeksi.

Ja sitähän saadaan odotella. Kun minä astun ulos koulun ovista, näen hevosauton ja sen ikkunasta leveästi virnuilevan ja villisti vilkuttelevan Danielin, 
 joka komentaa minut kyytiin ja valmistautumaan ratsastamaan helpon A:n niin hyvin kuin kykenen. Heppanetin villiintyneen tätilauman rauhoittelemiseen 
 kulunut aika tarjoaa minulle mahdollisuuden sittenkin ratsastaa Melvin radalle ja kohti hyviä prosentteja.

Kun uskoni ihmisyyteen seuraavan kerran horjuu kyseisen keskustelupalstan juttuja lukiessani, tiedän, että kaikesta hulluudesta huolimatta saan olla 
 paljosta kiitollinen näppäimistönsä kautta ääneen ajatteleville heppatätsyköille.

2. Kolibri - Nareekha Qadr / Helppo A
Kävin muistilistaa kisoja varten vielä viimeisen kerran läpi. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, eikä kisa-aamulle ennen lähtöä jäänyt paljoakaan tehtävää. 
 Olin tyytyväinen järjestelykykyihini, kunnes satuin vilkaisemaan huoneeni pöydällä lojuvia psykologian kurssikirjoja. Ei hemmetti - minunhan pitäisi olla 
 samaan aikaan kirjoittamassa ja kisaamassa! Ja viimeeksi kun tarkastin, en ollut maagisesti lahjakas saatikka osannut olla kahdessa paikassa samaan aikaan.

Noh, hevosihminen tekee sen, mitä hevosihmisen täytyy - tarttuu puhelimeen ja soittaa sukulaiselleen. Viikkojen ja taas viikkojen treeni Nareekhan kanssa 
 ei saisi mennä hukkaan, tamma oli vihdoinkin oppinut rentoutumaan hieman ja harjoitukset olivat menneet todella hyvin. En vain voinut missata tätä tilaisuutta, 
 vaikka se merkitsikin hieman kyseenalaisten keinojen käyttöä...

Seuraavana päivänä kouluni juhlasalissa istui hiuksensa värjännyt, paljonkin minua muistuttanut serkkuni. Minä taasen istuin tammani selässä verryttelemässä 
 ennen suoritustamme. Pidetään sormet ristissä, että kukaan koululla ei huomaa pientä kokelasvaihdosta! YTL ymmärtää varmasti ja antaa anteeksi, eikö niin...?

3. Kolibri - Hazim Bakr / Vaativa B
Kisoja edeltävänä iltana huomasin suunnitelmissani pienen - tai, no, todella ison - aukon. Minun pitäisi mukamas olla koululla ennen yhdeksää psykologian 
 yo-kokeessa ja samaan aikaan Hasin kanssa Sigman kentällä kisaamassa. Tämä ei voinut olla todellista! Kello lähenteli jo seitsemää illalla, ja minä lähentelin 
 hermoromahdusta. Jos halusin saada lakin päähäni tänä keväänä, en voinut jättää yo-kirjoituksia väliin. Toisaalta, en halunnut kovan treenin menevän täysin "hukkaan". 

Puoli tuntia myöhemmin kentällä tepasteli yli-innostunut energiapakkaus Hasi ja sen vieressä vähemmän innostunut isoveljeni. "Luuletko sä muka todella, 
 että mä pysyn ton elukan selässä?" veljeni tuhahti epäuskoisena. "En, mutta kokeillaan!" 

Kuuluisat viimeiset sanat... Veljeni pääsi kyllä selkään, mutta sen jälkeen Hasi päätti tapansa mukana säikkyä vähän kaikkea. Kentän kulmat olivat pelottavinta 
 mitä orin maailmassa sillä hetkellä oli, ja minun kävi sääliksi veljeäni joka yritti roikkua kyydissä mukana. Olin jo suunnitellut antavani veljelle pikakurssin 
 laukanvaihtojen ja taivutusten maailmaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi koulukisoja tulee olemaan jatkossakin, nämä oli pakko jättää väliin! Vaikka 
 kieltämättä oli hauskaa ajatella tuomareiden ilmeitä, jos veljeni olisi pyyhältänyt radalle Hasin kanssa...

1. Lynn - Privas Thorn / Grand Prix
Jamina Korpikari
18 min · Sigma Friesians
Oi apua. Niin taitava monitoimimies kuin tuo siippani onkin, en olisi arvannut, että koskaan pääsen sanomaan tätä: kyllä siitä vielä kisahoitaja saadaan! 
 Paitsi että pinteleitä se ei kyllä koskaan enää mun hevosten jalkoihin kääri. Niiden tarkoitus kun ei suinkaan ole pelottaa kanssakilpailijoita pois paikalta 
 siinä uskossa, että Thorn on haudasta noussut muumio. En myöskään jätä Jania ja hevosta kahdestaan. "Missä Thorn?" "Nooh, me sovittiin tälleen äijien 
 kesken, että se seisoo tossa hetken, kun sähän etsit sitä lompakkoas aiemmin ja mä sitten muistin missä se on ja ajattelin, että käyn..." "Missä mun hevonen on?" 
 "Kai se täällä jossain, ja tässä on tää lompakko. Älä nyt, kai se heppa tulee takasin kun heilutellaan sille porkkanoita?" Joo. Kaikki muu sujuikin sitten ihan mukavasti... 
 ehkä meillä ensi kerralla on hevonen koko ajan tallella. :D
Tykkää · Kommentoi
Aliisa Korpikari, Jessi Paju ja 5 muuta tykkää tästä

Jessi Paju - Ponipoika-Janille peukku pystyyn! (y)
1. huhtikuuta kello 15.28 · 3 tykkää

Jani Kaarento - Se lupas kylmän bissen ja valmiiks tehdyn voileivän sohvalle kannettuna tosta hyvästä, niin että hulluhan mä olisin ollut, jos en olis suostunut
1. huhtikuuta kello 15.32 · 6 tykkää

Jani Kaarento - ... ja koska olin noin hyvä, haluan ens kerralla palkankorotuksen. Jamina paistaa mulle ens kerralla pihvit!
1. huhtikuuta kello 15.33 · 2 tykkää

Tapio Tompuri - Jani on halpa :)
1. huhtikuuta kello 15.40 · 3 tykkää

2. Kolibri - CZ Izaz Asayl / Vaativa A
Olipa mielenkiintoinen kisareissu tänään! Katariina ei päässyt tällä kertaa mukaan (parane pian!), joten oli pakko ottaa äiti kisahoitajaksi. 
 Olihan varsinainen farssi aivan alusta alkaen. Asa veti taas kaikki perinteiset temput, ja äidin uusi Haltin ulkotakki sai aikamoista kyytiä. 
 Pakko kuitenkin nostaa äidille hattua yrittämisestä - seuraavalla kerralla osaat ehkä pitää rimpuilevan orin paikallaan, ja laittaa sen vahingossa 
 mukaan tulleen pinkin satulahuovan sijaan Asalle sen valkoisen kouluhuovan.

1. taffel - Javelin Gone Bananas / 80cm
Siis ei jumalauta nyt näitä radanrakentajia, mikä niitä kaikkia oikein  vaivaa?? Joka perhanan hiekkalaatikolla joka perhanan luokka hypätään 
 aivan mahdollisimman kaukana ja aivan mahdollisimman poispäin  yleisöstä, että kaikki saisivat oikein kunnolla nauttia pieruponien  lihavista takapuolista. 
 Tosi hienoa hei. Mä aattelin että kai ne nyt  edes HOLLANNISSA osaa rakentaa radat silleen suht  yleisöystävällisesti, järjellisesti ja viihtyvyyttä lisäten, 
 mutta  bahhah. Tänne asti tulin, enkä saa yhtään hyvää valokuvaa meistä, kun  radan ainoat oikeaan suuntaan olevat esteet on siellä viiden muun  esteen takana. 
 Ja ne hypätään vastavaloon. Ja ne on pystyjä, eikä edes  maksimikorkeudessa. Tolpatkin on jotkut hiton jäisen valkoset  megalomaaniset blanko-taulut. 
 Ja tuo likka nähtävästi päätti juuri sen  ainoan hyvän esteen vierustan olevan aivan täydellinen paikka  paskakottareille. Tosi nättiä. Ju-ma-lau-ta. Vaadin 
 muutoksia  radanrakentajien koulutukseen, pakollinen lisäkurssi missä opetellaan  huomioimaan valon suunta, valokuvaajan ideaaleimmat kuvauspaikat, 
 kuvauksellisimmat estetyypit ja LAITTAMAAN NE HITON ESTEET NIIN, ETTÄ  YLEISÖSSÄ NÄKEE MUUTAKIN KUIN PERSEITÄ.

1. Pöpi - WGN Charly / 150cm
TEHTÄVÄ! PAKKO! ÄLÄ UNOHDA!

- Ratkaise miten saada Charlie tarhasta ilman että Roni pimahtaa
- Metsästä Mirri ja yritä saada Charlien otsapanta sen kaulasta 
(- Älä enään KOSKAAN koeta kisaratsun otsapantaa seinähullulle tallikissalle)
- Suostuttele Minna kuskaamaan kaksi raivotautista puudelia hoitoon mutsille
- Yritä löytää se vanha pellenpuku kuutosluokan kevätjuhlan näytöksestä
- Hae Nealta se mittatilaustyönä tehty hevosten pellenenä 
- Koeta kiinnittää Charlielle punainen pellenenä
- Selviydy jollakin ilveellä
- Toivo ihmettä