Luonne
Ensitapaamisen perusteella Tuiskua luonnehtisi helposti suloiseksi, ystävälliseksi ja komeaksi oriksi. Näin ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole, vaikka ori komea toki onkin. Suloisuuden ja ystävällisyyden sijaan ori onkin varsinainen äkäpussi ja päällepäsmäri. Tuiskun ensimmäisestä uteliaasta reaktiosta ei siis kannata hämääntyä - se kyllä käyttää ketä (ja mitä) tahansa hyväkseen tutustuttuaan!
Hoitaessa Tuisku on varmasti sitä orimaisinta luokkaa: se liikkuu ja steppailee edestakaisin minkä ehtii, pullistelee satulavyötä kiristäessä ja parhaimmillaan jopa näykkää hoitajan hiuksista. Ilkeä se ei kuitenkaan tahallaan ole, kunhan tekee pieniä jekkuja kun niitä päähän sattuu tupsahtamaan. Itseasiassa ori jopa usein nauttii erityisesti harjaamisesta ja saattaa silloin jopa pysyä paikallaan - ainakin kolme sekuntia. Toki sitä voi myös lahjoa erilaisilla makupaloilla kuten kuivatulla omenalla, joka on Tuiskun suurinta herkkua.
Ratsastettaessa Tuisku on vielä välillä hieman holtiton, eikä aina osaa kuunnella ratsastajan käskyjä ihan niin tarkasti kuin pitäisi. Etenkin kouluradoilla osa tehtävistä jää välillä hieman puolitiehen, eikä ori aina jaksa keskittyä koko tehtävän loppuun asti. Hyvinä päivinä se on kuitenkin jo mainio ja lupaava kouluhevosenalku. Esteillä nuori ori toisinaan innostuu liikaakin, jolloin puomeja putoilee suuntaan jos toiseen. Epäonnistumiset eivät kuitenkaan tarmoa vähennä, pikemminkin rohkaisevat yrittämään uudestaan. Maastoillessa Tuisku tuntuu yhä olevan hieman epävarma, eivätkä kaiken maailman haukkuvien koirien ohittamiset vieläkään suju aivan ongelmitta. Ongelmia kohdatessa onkin hyvä laskeutua reippaasti alas selästä ja rauhoitella oria maasta käsin, kunnes hurjat hevosensyöjäotukset ovat menneet ohitse.
Valjakon edessä Tuisku saa puhtia lihaksiinsa vaikka millä mitalla. Se suorastaan rakastaa valjakon edessä toimimista, olipa sitten yksin tai kaverin kanssa. Erityisesti ori tykkää kouluradoista, joilla se loistaa mainion työskentelynsä kanssa. Toisin kuin normaalissa kouluratsastuksessa, valjakon edessä Tuisku jopa jaksaa kuunnella ohjastajaa ja keskittyä tehtävään pidemmänkin aikaa.
Kisoissa Tuisku on usein hieman jännittynyt, eikä välttämättä siksi onnistu aina näyttämään parhaita puoliaan. Erityisesti muiden hevosten seura kisapaikoilla on hieman jännittävää, kun uusia karvaturpia ja ääniä on paikalla niin paljon. Kotitarhassa ori sen sijaan usein yrittää pomotella muita hevosia, eikä todellakaan alistu edes vanhempien ja viisaampien ponien neuvoihin.
Suku
| i. Fiktion Karma 145cm kulomusta KTK-III, Ch, SV-II, SLA-I |
ii. Fiktion Jylhä 158cm musta KTK-II |
iii. Fiktion Joosu |
| iie. Fiktion Hupihippu | ie. Fiktion Heliina 143cm punarautias KTK-II, Ch, KRJ-I |
iei. Anffin Thor |
| iee. Koistilan Helmi | ||
| e. Fiktion Pyrytär 146cm punarautias VVJ-II, KRJ-II, SLA-I, YLA1 |
ei. Ellenin Lemmenloruja 154cm vaaleanpunarautias VVJ-I, KRJ-II, KTK-III, Ch, YLA2, SLA-I |
eii. Kirveltäjän Viksu-Viljo |
| eie. Syksyn Julia | ee. Pipariina KAT 148cm rautias Ch |
eei. Pikantin Pikkelssi |
| eee. Suomi Erotar |
Kisat
Tarinakilpailuiden tarinat voit lukea päiväkirjasta.
|
10.07.2013 - Esteet - Team Häiriköt - ristikko-40cm - 1/2 - Tarinakilpailu |
|
00.00.0000 - Laji/jaos - paikka - taso - 0/00 |
00.00.0000 - Laji/jaos - paikka - taso - 0/00 |
Jälkeläiset
t. Ikitiera (synt. 20.02.2014), emä Maanan Iloliekki, om. VRL-12764
Päiväkirja
10.07.2013
Vaikka Tuisku onkin vielä nuori, tänään käytiin ensimmäisissä kilpailuissa! Kyseessä tosin oli estekilpailut nuorille hevosille ja poneille, ristikkotasolta korkeintaan 40cm esteisiin. Ei siis mitenkään erityisen vaikea ottaen huomioon, että Tuisku oli tulevaisuudessa tarkoitus kouluttaa hyppäämään kaksi kertaa sen kokoisia esteitä. Mutta jostain piti aloittaa, ja mikäs sen parempi kuin nuorille hevosille tarkoitetut kisat.
Ikävä kyllä kaikki ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, enkä todellakaan odottanut ihan sitä, mitä sain nähdä kisapaikalle tullessani. Olisin halunnut lyödä päätäni seinään verryttelyalueen nähdessäni. Facepalmasin (tai olisin tehnyt niin jollei se olisi näyttänyt järjettömän tyhmältä) ja totesin, etten haluakkaan osallistua. Minuuttia myöhemmin totesin, että haluan sittenkin osallistua. Sitten totesin, etten halua viedä hevostani noiden muiden joukkoon. Lopulta päädyin kuitenkin nuoren kisauraansa aloittelevan suomenpienhevoseni kanssa verryttelyalueelle, jossa muun muassa joku pikkulapsi juoksi shettisvarsansa perässä saamatta sitä kiinni. Kilttinä "tätinä" (kuten minua jälkeenpäin kutsuttiin...) nappasin ponin kiinni ja käskin tyttöä pitämään parempaa huolta ohjista. Noin kaksi minuuttia myöhemmin näin saman ponin juoksevan uudestaan vapaana - ilman ohjia. Tyttö sentään oli totellut käskyäni ja pitänyt hyvää huolta ohjista, muttei ponista.
Kun lopulta ensimmäinen ratsukko kuulutettiin radalle, rauhoittui meno verryttelyalueellakin. Kaikki katsoivat haltioituneina (tai vähemmän haltioituneina) kentällä viilettävää ratsukkoa joka pudotti esteistä suuremman osan kuin ylitti. Itsetuntoni kohosi taivaisiin muiden suorituksia katsellessani. Olin kouluttanut pikkuponini täydellisesti, se suoriutuisi varmasti noista esteistä helposti. Ja kuten oman suoritukseni jälkeen sain onnellisena todeta, hyvin oli mennyt. Puhdas rata, onnellinen hevonen ja iloinen ratsastaja. Mikä voisi tuoda paremmin palkintopaikan?
10.2.2013
Jes, vihdoinkin! Sain tänään aamulla kahdeksalta ilmoituksen, että pieni orivarsa oli syntynyt yöllä kolmen aikoihin, ja sitä voisi nyt käydä katsomassa. Eka ikioma suokkini! Nimikin oli jo päätetty etukäteen - tai siis nimivaihtoehdot.
Riensin siis jo heti aamupalan jälkeen Fiktion suomenhevostallille uutta suloista Tuiskuani katsomaan. Varsa oli ylisöpö ja niin syötävä kuin vain kuvitella saattaa, enkä ehdottomasti olisi voinut parempia vanhempia valita! Käsittääkseni tämä tuli olemaan myös varsan emän, Fiktion Pyryttären, viimeinen varsa, sillä tamma oli jo melko vanha ja ehdottomasti eläkkeensä ansainnut. Suloinen orivarsakin oli selvästi innostunut, niin uteliaasti se oli heti moikkaamassa uutta omistajaansa. Tapaaminen pikkuisen kanssa jäi tällä kertaa lyhyeksi, kun varsa nukahti, mutta koska sain majoituksen lähelle Fiktiota, pääsen todennäköisesti käymään uudestaan jo hyvin pian. Odotan siis sitä ja pikkuisen näkemistä uudestaan innolla!
Valmennukset
10.04.2014, Estevalmennus, valmentajana Veera
Wolf oli kertonut että nuori suomenhevosori Tuisku on melko varomaton esteillä, ja puomit eivät tahdo siksi paikallaan pysyä. Siksipä tänään harjoittelisimmekin pienillä esteillä rauhallista etenemistä. Kokosin siis pääty-ympyrälle neljä ristikkoa tasaisin välein: näin ori joutuisi pakosta hillitsemään vauhtiaan esteillä ja kuuntelemaan ratsastajaa paremmin. Pyysin Wolfia ratsastamaan aluksi Tuiskulla paljon ympyröitä sekä muutaman kerran pitkälle sivulle asettelemani puomit.
Kun Wolf saa Tuiskun keskittymään työskentelyyn käsken heidät pääty-ympyrälle jossa ristikot ovat. Ensimmäisen kierroksen Tuisku kaahottaa ja hyppää esteet valtavilla loikilla, lopputuloksena se, että esteet ovat edelleen pystyssä, mutta hevonen meinaa seota omiin jalkoihinsa. Wolf ratsastaa rauhallisessa ravissa kentän ympäri, ja uusi yritys. Tällä kertaa sujuu jo paremmin, tosin hevonen pomppaa edelleen esteiden yli polvet korvissa valtavilla loikilla. Kolmas yritys sujuu jo rauhassa, ja nostan esteet noin 50 sentin pystyiksi. Ratsukko hyppää pystyt pariin otteeseen, ensin ravissa, sitten laukassa. Lopuksi esteet otetaan vielä kertaalleen ristikoina, vaikka homma meinaa mennä koheltamisen puolelle. Tämän jälkeen lopetellaan ja Wolf alkaa jäähdytellä.
